Takaisin Turkista!

Eka päivä: Herään superaikaisin ja lähetään heti ennen kaheksaa ajamaan kohti Helsinkiä. Kaikki on suht. ok. Menen lentokoneella Turkin Alanyaan ja hotellille päästyä kaikki nukahtavat melkein heti, kun on jo sen verran myöhä. Lentokoneesta ulostultaessa tuli sellanen kiva kuumankostea "seinämä". Vaikka siihen kyllä tottui aika nopeasti.
Toka päivä: Rannalle. Minulla on mukanani Fruits Basketit 12 - 23 sekä ystävältäni lainaama Tarkoitettu -kirja.
Kolmas päivä: Menemme "Alanya eilen ja tänään" -retkelle niin ei tarvitse kiertää kaikkia turistikohteita erikseen.
Neljäs päivä: Rannalle. Ja satumme päätymään ravintolaan, jossa oli hieman yli-innokasta henkilökuntaa..
Viides päivä: Rannalle. Muistaakseni olin jo tässä lukenut Fruits Basketin loppuun, joten siirryin Tarkoitettuun. Tai sitten se oli jo edellisenä päivänä. No kumminkin, sain kaikki ne luettua reissun aikana.
Kuudes päivä: Rannalle.
Seitsemäs päivä: Rannalle. Eräs yli-innokas kauppias tarjotteli vaatteita. Sanoi: "Minä en ole sellainen joka väkisellä pakottaa teitä vaan minä vaan tälleen nätisti pyydän" samalla kun työnsi meille kokoajan jotain mitä oltaisi voitu muka ostaa. Illalla pakkamista.
Kahdeksas päivä: Aamulla vielä lisää pakkaamista, syömässä käynti ja odottelua bussia hotellin aulassa. Oli aika kuuma. Onneksi ostin edellisenä päivänä yhestä paikasta viuhkan. Sitten bussilla lentokentälle ja 50 minuuttia myöhässä olevaan lentoon kohti Helsinkiä.
Yhdeksäs päivä: Olemme saapuneet Helsinkiin, kello on jotain kaksi yöllä. Otamme automme lentoparkista ja lähdeme ajamaan kotia päin. Siinä jutussa, mihin laitetaan kortti niin portit avautuu ja pääsee pois sieltä parkkipaikalta, tuli teksti "Turvallista matkaa." ja hymiö yläpuolella. Hymiöllä oli kuitenkin kulmakarvat silleen, että se hymyili sellasta pahishymyä. Naurahdin: "No niin, toi hymyilee meille tolleen kun matkalla kuitenkin tapahtuu jotain.. :D" Olemme ajaneet tunnin, ja autoon syttyvät kaikki merkkivalot ja se sammuu tien poskeen. Se oli neljän aikaa aamulla, eikä voinut kun nauraa: "Elämä on perseestä." Hinausauto vie meidät autokorjaamolle. Olemme Lahdessa, eikä siellä ole edes taksia, joka voisi viedä meidät Jyväskylään jossa meille odottaisi vuokra-auto! Joten menemme Lahden serkuille ja he kyydittävät meidät rautatieasemalle, josta menemme junalla Kajaaniin. Kuusi tuntia myöhemmässä kun oli suunnitteilla, eli kello yhdeksän sijaan kolmelta iltapäivällä. Että sellasta.

Turkista minulla ei juurikaan ollut ennakkoluuloja, mutta ajattelin siellä olevan vähän vähemmän muslimeja. Talot olivat hiukan jännän muotoisia.. mutta minäpä koskin palmua ja ratsastin kamelilla. Mitäs siihen sanotte, hä? :D:D
Näin muuten matkalla myös unta. Siinä oli Chrono Crusade hahmoja ja Touhousta Kanako. Huomaa, että olen jo liikaa nauttinut edellämainittuja huumeita, kun jos en saa niitä viikkoon, ne tunkeutuvat uniini. :D

Fruits Basketista vielä sen verran, että olen siihen koukussa toistamiseen. Tuntuu, kuin vuosi 2009 olisi palannut <3
Ehdoton suosikkihahmoni on Akito, ja mangan lukeneet ja animen katsoneet varmaan ymmärtävät, että jos fanitan manga-Akitoa, anime-Akitosta on vaikea tykätä. Eihän sillä ole edes mitään motiiveja mihinkään. Jotenkin toivon, että Furubaan tulisi animen kakkoskausi, joka menee kaikin puolin kuten manga. Joka syrjäyttää nykyisen animen vikan jakson ja jatkuu niin, että hahmot menevät sinne kesämökille etcetc. Vaikka uskon, että tuollaista tuskin koskaan tulee. Vaikka niin toivonkin. Elämä on niin epäreilua.